Tulevia tapahtumia

Mamma on hoidellu omiaan ja mun asioita viime päivät, ja nyt kaikki alkaa olla jo aika valmista. Mä en meekään mun oikeen isännän luo, vaan mamman toisen veljen luo. Ihan sairaan siistiä! Se on töissä jossain armeija-nimisessä paikassa, niin siellä oon kuulemma muitakin koiria ja mä pääsen sinne sen töihin! Aatelkaa, mää saan töitä! Pääsen isotteleen niille sotakoirille! Ny mä en meekkään sinne hunningolle Helka. Onks se siellä hunningolla olo kivaa?

Oon joutunu alistuun mamman kiireiseen rytmiin, kun se on ollu vaan töissä ja sit hoidellu juttujaan, mut ollaan me silti lenkeillä käyty. Toiskohan mamma mulle jotain tuliaisia, ku se tulee takas?

Ai nii, ja arvakkaa mitä! Mää oon saanu ny sellasen kuletushäkin autoon! Matkustan siinä nyt ens viikonloppuna ekaa kertaa. Onkohan se hirmeetä? Nii ja sitte vielä juttu, jota mä en tiiä voinko mä sulattaa sen. Mamman tehtävä siellä Saksien maalla on kuulemma ukoiluttaa 13-vuotiasta Tellu-mäyräkoiraa. Siis hirmeen epäreimua! Se jättää mut tänne ja lähtee ite hummamaan johonki nastaan paikkaan toisen koiran kanssa! Onneks se koira on kuitenkin tyttö. (toim.huom. Tellusta saankin oivan “syyn” kirjoittaa blogia. Ja veljeni saattaa päivittää tätä Roopenkin blogia, kunhan kauniisti pyydän)

Tänään päivitellään uutisia ja kuvia

Ennenko mamma lähtee, niin me yhdes päivitellään tänne uusia kuvia ja uutisia.

Olkaa siis valppaina!

Mamman kiireiset ajat

Mamma lähtee Saksaan!! Mä en tiiä missä se on, mutta sen verta tiiän et se on ulkomailla. Onks siä merta?

Yhtenä päivänä mamma sanos, et se on itkeny ny tarpeeks tälle ajalle, et se itkee sit lisää myöhemmin jos itkettää. Sit se sai kuulla, et sen tuttavaperheen ystävien luokse Saksaan vois mennä asumaan. Ja se on nyt sit menossa! Lento lähtee sunnuntaina 16. päivä. Mamma lentää Frankfurtiin ja sieltä sitä tullaan hakemaan sinne perheeseen. Se perhe asuu Heidelbergissä, kuulemma kauniissa kaupunigssa. Oon ilonen mamman puolesta. Se saa mennä hermolomalle ja rauhottua. Se on siellä ainaki 3 kuukautta, tulee varmaan jouluks takas. Mä pääsen mun oikeelle isännälle takas. Mammaa huolettaa millaselle hunningolle mä siellä taas joudun. No, muusta ei niin väliä, kuhan saan ruokaa ja olla lämpimässä.

Sillä on ollu kiire töissä ja kaikkia asioita järjestellessä. Mut mä ymärrän sitä. Oon ollu ilonen ja heiluttanu häntää ja ollu kuuliainen. Uskon, et mamma ei millään pärjäis ilman mua tätä vaikeeta aikaa. Miten se muuten ees löytäs aamusin sukat, ellen mä tois niitä sille aamupömö päällä?

Syksy tulee, ja me mamman kanssa tykätään siitä. On kuulaita lenkkikelejä. Mun täytyy sanoo mammalle, että perustaa sit oman lokin sille saksan olo ajalle, ku e mää anna tätä mun lokia sen käyttöön.