Törkeen aikasta!

Tällä viikolla me ollaan herätty jo joka ikinen kaks aamua kello viiskolkytä! Siihen aikaan, mä sanoisin, pienet russelit vielä nukkuu. Tai ainakin mä nukkuisin vielä ainaki tunnin tai kaks helposti pehmeessä mytyssä. Kuitenkin, me noustaan ja mennään pihalle. Ennen kuutta. Sairasta. Sit me ollaan ulkona ja lenkitellään. Se on toisaalta ihan kivaakin, pääsee ekkuna lukeen kaikki pisumeilit ja morningpapersit, ennenko joku muu lukee ne ensin.

Tänä aamuna oli ihan törkeen märkää. Siis niin märkään, että mun tassut meni ihan litslätslotslotslots koko lenkin ajan. Päivällä se loskavesi oli jo sulanu, ja sitten mä juoksin enää asfaltilla olevan puron yli. Se oli niin ku vesi joka valu alas tietä, sen on pakko olla puro!

Nää aikaset aamut on kyllä sairaita, mutta toisaalta, sitten saan olla koko päivän ja nukkua. Ja kun mamma taas tulee kotiin niin mennään ulos heti. Täällä meidän omassa kotona on seinäntakusnaapureita, ja mä en saa kuulemma leikkiä enää yheksän jälkeen illalla. Parhaaseen pömötys aikaan. Tai emmä tiiä miksen mä saa, mutta mamma komentaa oleen hiljaa ku se pelkää että naapurit hermostuu. Sanonpa vaa, että ne varmaa vaan siellä ihaillen kuuntelee kuinka mä retuutan mun Herra Kanaa. Mulla on meinaan sellanenkin.

Mä oon takasin!

Mä oon takasin takasin takasin!  Me ollaan mamman kanssa muutettu omaan kotiin ja mä oon takas täällä! Mamma opiskelee sairaakshoitajaks ja mä saan olla mamman seuraneiti. Vaikka mun mielestä mä en oo mikään neiti, vaikka mä tiiän että seurallinen kyllä oon.

Meille kuuluu hirmeen hyvää. Mamma lentää yhä Saksissa mutta ei enää niin usein, koska sillä ei kuulemma oo rahaa. Mutta mamman mies oli just täällä nyt viikonloppuna ja se vei mua lenkille ja anto nakkeja, vaikka mamma kielsi. Musta se ispäntäkokelas teki ihan oikein kun anto makkaraa.

Nyt kun me asutaan täällä superkivassa omassa kodissa, niin meidän täytyy kans herätä ihan superaikasin, tänäänkin lähettiin ulos jo joskus kuuden jälkeen. Musta se oli kivaa, mutta mamma nurisin jotain että älävedä ja vielätähänaikaansäootjotollanen. Tänään me ollaan vähän kipeitä, tai siis mamma on ja me röhnötetään. Me aioitaan palata takas tänne blogille, toivottavasti kaikki kaverit löytää meiät täältä.

Tänä vuonna juhlitaan meikäläisen 10-synttäreitä, joten koko vuosi on yhtä juhlaa. Hau!

Arkipäiväistä arkea

Me vietetään mamman kanssa niin arkipäiväistä arkea kuin vaan olla ja voi! Se vaan lukee aamusta iltaan taas johonki sisäänottotesteihin (lääkiksen pääsykokeeseen, toim.huom). Ja mä sit vaan nukustelen sängyllä täällä meidän alakerran opiskeluhuoneessa. Sinänsä en valita, eipä tartte tehä mitään turhaa. Kunhan vaan syän ja nukun. Mut välillä ois ihan kiva saada jotain äksöniä tohon meidän lukutoukkaan. Välillä se ottaa musta valokuvia, kun sen mielestä mä oon niiiiin söpö. Ja oonhan mä, mitä sitä kieltämään!

r21.jpg

Kuinka mä osaankin olla söpösti!

r3.jpg

Oon välillä vähän hellyydenkipee, pus!

Taas meillä on ollu kiire!

Siis mä en oo päässy kertoon mun kuulumisia ainakaan sataantuhanteen päivään, kun mamma vaan tekee muka jotain omia juttujaan eikä se ehdi keskittyyn kirjottaan multa terveisiä kellekkään. Lenkillä mä vaan sohin terveisiä minne sattuu ja sitten me taas mennään. Siis ihan hirmeetä! Miks keväisin iskee aina omituisia kiireitä, niin ku siivouskierrekiire?

Meille kuuluu kuitenki hyvää. Paitsi että mamma menee johonko lonkkakuvatukseen. (kuvaukseen toim.huom) Annetaankohan sille kanssa arvostelu niin kun koirille? Sit mamman mies tulee kohta Suomeen ja me mennään sit lenkuralle kaikki yhessä. Ehkä mä näytän sille mun parhaat kaivuupaikat, jos se on yhtä kiva kun mä muistan sen olleen.

Oon aika hyvä nukkuun. Ai niin, viime viikolla mä olin kipeä, mä vaan kans nukuin ja en syönykään melkeen mitään: Siitä mamma sano että ”taitaa Roope olla vähä kipee, noh tuu ottaan ees kinkkua”, enkä mää menny. Sit mä paranin ja sain ison pömön kaikkien menetettyjen pömötyspäivien korvaamiseks.

img_0812.jpg

Tossa me ollaan menossa kohta ulos ja mä katon mammaa että mitä se oikeen venailee.img_0821.jpg

Sit mä hallitsen kans tän röhnöttämisen aika kiitettävästi.

Omituisia sanoja

Tänne on taas löydetty sellaisilla sivistyneillä sanoilla kuin puhallettava, herkku peppu naapuri, peppu, herkkupeppu ja kesäloma peppu. Noin muutamia mainitakseni. Huvittavaa!

Nonni, kun mamma sai kerrottua ton, mä kerron, että me ollaan oltu lenkillä rymskysäällä. Se on sellanen sää, että rymskyää ja sataa. Nyt sato lunta. Mutta me mentiin silti ulos. Mentiin mun lemppari pellolle, missä mä saan juosta vapaana. Siellä mä ettin lumipalloja ja jäljestin luomakunnan muita pikku otuksia. Huomenna mä meen sinne mun oikeeseen kotoon. Seisovaan pöytään, jee!

muo11.jpg

Mulla on hullun kiilto silmissä!

Lumisia lenkkejä

Me ollaan käyty lumisilla lenkeillä tassuttelemassa. Päivälläkin käytiin sellanen lenkki, että ensin mentiin mäkee ylös, ja mamma karjus mulle että hiljaa, kun mä haukkusin pulkalla laskijoita. Mä olin sitten hiljaa. Sitten me mentiin toisen mäen ylös, mutta siinä ei laskenu kukaan kun se oli autotie. Sitten mentiin pieni metsäpolku ja siitä pääsi pellon reunaan polulle. Siinä me tallusteltiin ja mää haistelin ja nuuskutin ja vainusin ja menin. Sitten me mentiin toisen tien reunaa ja siitä mettätielle. Sieltä me mentiin uudelle asuin alueelle, jossa mamma kattelee taloja ja puhuu ittekseen että ”tollanen talo ois iiihana”. Siitä me mentiin taas mettätielle ja siellä me juostiin. Ja sitten me tultiin kävelytielle ja sitten me vaan käveltiin. Ja mamma sano koko ajan että älävedäälävedeälävedä.

Illalla me mentiin kävelytietä pitkin piiiiiiitkä matka, ja takasin tien toista puolta kotiin. Sitten me mentiin pellolle ja mamma heitti mulle lumipalloja ja mä jahtasin niitä ja kaivoin ja hypin piiiiiiitkiä loikkia. Kotona mä söin ja sitten leikin vähän ja sitten mä menin mun pesään vahtimaan mun lelua ja herkkutikkua, jota mä en oo vielä syönyt vaan mä hautaan sitä. Millasellekohan lenkille me huomenna mennään…

Onnellisina mamman kanssa

Me ollaan oltu onnellisia. Mamma on onnellinen, kun se on rakastunu, ja se vaan kaiket illan puhuu tälle tietokoneelle sinne Saksiin.  Miten voi puhua tietokoneelle? (Älkää kertoko mammalle, mut musta se on aika tärähtäny kun se puhuu koneelle ja siellä olevalle kameralle.)

Ja mä oon ollu onnellinen kun oon päässy ulos ja oon saanu pömöttää! Oon pömöttäny ulkona ja sisällä ja ihan koko ajan melkein. Tänään mamma sanos että mä kävelin remmissä. Siis oon mä ennenki remmissä kävelly, mut nyt mamma sanos, että nimenomaan REMMISSÄ. Eli nätisti, kai. Heh, pitihän mun näyttää sille että kyllä mä osaan käyttäytyäki välillä.

Ja koska me ollaan onnellisia, me käytiin ihanalla lumilenkuralla mun ihanalla lumi pellolla. Siellä mä juoksin ja hypin ja kaivoin ja pemmuutin ja mulla oli tositosi lystiä! Mamma sano että mä meen mun oikeeseen kotiin kahdeks viikkoa kun se lähtee taas Saksaan. Siistiä! Mä pääsen taas syömään seisovasta pöydästä!