Arkisto kohteelle tammikuu 2008

Omituisia sanoja

Tänne on taas löydetty sellaisilla sivistyneillä sanoilla kuin puhallettava, herkku peppu naapuri, peppu, herkkupeppu ja kesäloma peppu. Noin muutamia mainitakseni. Huvittavaa!

Nonni, kun mamma sai kerrottua ton, mä kerron, että me ollaan oltu lenkillä rymskysäällä. Se on sellanen sää, että rymskyää ja sataa. Nyt sato lunta. Mutta me mentiin silti ulos. Mentiin mun lemppari pellolle, missä mä saan juosta vapaana. Siellä mä ettin lumipalloja ja jäljestin luomakunnan muita pikku otuksia. Huomenna mä meen sinne mun oikeeseen kotoon. Seisovaan pöytään, jee!

muo11.jpg

Mulla on hullun kiilto silmissä!

Lumisia lenkkejä

Me ollaan käyty lumisilla lenkeillä tassuttelemassa. Päivälläkin käytiin sellanen lenkki, että ensin mentiin mäkee ylös, ja mamma karjus mulle että hiljaa, kun mä haukkusin pulkalla laskijoita. Mä olin sitten hiljaa. Sitten me mentiin toisen mäen ylös, mutta siinä ei laskenu kukaan kun se oli autotie. Sitten mentiin pieni metsäpolku ja siitä pääsi pellon reunaan polulle. Siinä me tallusteltiin ja mää haistelin ja nuuskutin ja vainusin ja menin. Sitten me mentiin toisen tien reunaa ja siitä mettätielle. Sieltä me mentiin uudelle asuin alueelle, jossa mamma kattelee taloja ja puhuu ittekseen että ”tollanen talo ois iiihana”. Siitä me mentiin taas mettätielle ja siellä me juostiin. Ja sitten me tultiin kävelytielle ja sitten me vaan käveltiin. Ja mamma sano koko ajan että älävedäälävedeälävedä.

Illalla me mentiin kävelytietä pitkin piiiiiiitkä matka, ja takasin tien toista puolta kotiin. Sitten me mentiin pellolle ja mamma heitti mulle lumipalloja ja mä jahtasin niitä ja kaivoin ja hypin piiiiiiitkiä loikkia. Kotona mä söin ja sitten leikin vähän ja sitten mä menin mun pesään vahtimaan mun lelua ja herkkutikkua, jota mä en oo vielä syönyt vaan mä hautaan sitä. Millasellekohan lenkille me huomenna mennään…

Onnellisina mamman kanssa

Me ollaan oltu onnellisia. Mamma on onnellinen, kun se on rakastunu, ja se vaan kaiket illan puhuu tälle tietokoneelle sinne Saksiin.  Miten voi puhua tietokoneelle? (Älkää kertoko mammalle, mut musta se on aika tärähtäny kun se puhuu koneelle ja siellä olevalle kameralle.)

Ja mä oon ollu onnellinen kun oon päässy ulos ja oon saanu pömöttää! Oon pömöttäny ulkona ja sisällä ja ihan koko ajan melkein. Tänään mamma sanos että mä kävelin remmissä. Siis oon mä ennenki remmissä kävelly, mut nyt mamma sanos, että nimenomaan REMMISSÄ. Eli nätisti, kai. Heh, pitihän mun näyttää sille että kyllä mä osaan käyttäytyäki välillä.

Ja koska me ollaan onnellisia, me käytiin ihanalla lumilenkuralla mun ihanalla lumi pellolla. Siellä mä juoksin ja hypin ja kaivoin ja pemmuutin ja mulla oli tositosi lystiä! Mamma sano että mä meen mun oikeeseen kotiin kahdeks viikkoa kun se lähtee taas Saksaan. Siistiä! Mä pääsen taas syömään seisovasta pöydästä!

Täh?

Kaverit, nyt kaikki aivovoimat käyttöön! Mikä ihme on biootti? Mun sivuille on joku tullu sellasella sanalla, enkä mää tai äispä tiiä mikä se on? Oonks mää jotenki vaarassa ku tollanen mua ettii?

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!!

Moi kaikki!

Me ollaan oltu muka niin kiireisiä, ettei me olla ehditty alottaan tän vuoden blogipölinöitä vielä. Mutta äsken mä sanoin mammalle, että raahaas kankkus tonne tietsikalle, nyt kerrotaan kavereille mitä meille kuuluu.

Ensinnäkin se tärkein asia, mulle kuuluu hyvää! Kun pääsin takas mamman luo, oon nauttinu elämästä täysin rinnoin. Oon haistellu ja röhnöttäny, syöny ja juossu, leikkiny ja retuuttanu, pömöttäny ja helliny mammaa. Ja oon päässy mamman isän kanssa puumettälle! Viime viikonloppuna mä olin koko ajan mukana siellä mettällä, ja mä hajustin koko ajan ja kiersin lenkkiä meidän omalla palstalla.

Tänä aamuna sisällä oli reissunhaisua. Mamma pakkaa. Kun me mentiin lenkille, se haisu oli ulkona asti. Mun oli pakko mennä kahdella jalalla ja haisutella. Mutta en mää saanu selville mikä se haisu oli! Kertokaa jos te törmäätte sellaseen haisuun, joka haisee ensin sisällä, ja sit ulkona. Ja sit kun me oltiin sisällä, me kuultiin kolinaa meidän ullakolta. Mun oli pakko huohottaa ja murista ja vähän vinkasta. Sit se kolina loppu. Mamma tosin sanos, että se on vaan harakka, Roope lopeta ja rauhotu. Se ei kans tajua mitään.

Reissun haju selvis mulle hetki sitten, kun mamma raahas matkapakaasinsa yläkertaan kellarista. Se lähtee miehensä luo Saksaan! Ihan vaan viikonlopuks mutta kuitenkin. No, mua se ei niin haittaa, koska mä saan makkaraa tulismaisena! Saksan naapurissa on kuulemma kaks ajokoiraa, jotka aina ulvoo kun niille juttelee. Siistiä, mäkin varmaan alan harjotteleen ulvontaa. Mamma sanos että se aina ulvoo niiden kanssa.

Arvakkaa minkä mä oon saanu!? Sellasen punasen pallon, jota pitää pyöritellä nenällä ja sit kun sitä pyörittelee sieltä tulee ruokaa tai muuta herkkuja! Siis ihan huippu vehjes! Mamma sanos että se kuulemma rauhottaa meikäläisen luonnetta..

Mä meen nyt katsoon mitä se mamma pakkailee. Mä kirjotan sit lisempää myöhemmin! It’s guud tu bii bäk! (Helka, osaakko sää enklantia, ku oot kanssa sieltä rotualkuperää?)


Viikon kuva

tammikuu 2008
ma ti ke to pe la su
 123456
78910111213
14151617181920
21222324252627
28293031