Moi kaikki!
Me ollaan oltu muka niin kiireisiä, ettei me olla ehditty alottaan tän vuoden blogipölinöitä vielä. Mutta äsken mä sanoin mammalle, että raahaas kankkus tonne tietsikalle, nyt kerrotaan kavereille mitä meille kuuluu.
Ensinnäkin se tärkein asia, mulle kuuluu hyvää! Kun pääsin takas mamman luo, oon nauttinu elämästä täysin rinnoin. Oon haistellu ja röhnöttäny, syöny ja juossu, leikkiny ja retuuttanu, pömöttäny ja helliny mammaa. Ja oon päässy mamman isän kanssa puumettälle! Viime viikonloppuna mä olin koko ajan mukana siellä mettällä, ja mä hajustin koko ajan ja kiersin lenkkiä meidän omalla palstalla.
Tänä aamuna sisällä oli reissunhaisua. Mamma pakkaa. Kun me mentiin lenkille, se haisu oli ulkona asti. Mun oli pakko mennä kahdella jalalla ja haisutella. Mutta en mää saanu selville mikä se haisu oli! Kertokaa jos te törmäätte sellaseen haisuun, joka haisee ensin sisällä, ja sit ulkona. Ja sit kun me oltiin sisällä, me kuultiin kolinaa meidän ullakolta. Mun oli pakko huohottaa ja murista ja vähän vinkasta. Sit se kolina loppu. Mamma tosin sanos, että se on vaan harakka, Roope lopeta ja rauhotu. Se ei kans tajua mitään.
Reissun haju selvis mulle hetki sitten, kun mamma raahas matkapakaasinsa yläkertaan kellarista. Se lähtee miehensä luo Saksaan! Ihan vaan viikonlopuks mutta kuitenkin. No, mua se ei niin haittaa, koska mä saan makkaraa tulismaisena! Saksan naapurissa on kuulemma kaks ajokoiraa, jotka aina ulvoo kun niille juttelee. Siistiä, mäkin varmaan alan harjotteleen ulvontaa. Mamma sanos että se aina ulvoo niiden kanssa.
Arvakkaa minkä mä oon saanu!? Sellasen punasen pallon, jota pitää pyöritellä nenällä ja sit kun sitä pyörittelee sieltä tulee ruokaa tai muuta herkkuja! Siis ihan huippu vehjes! Mamma sanos että se kuulemma rauhottaa meikäläisen luonnetta..
Mä meen nyt katsoon mitä se mamma pakkailee. Mä kirjotan sit lisempää myöhemmin! It’s guud tu bii bäk! (Helka, osaakko sää enklantia, ku oot kanssa sieltä rotualkuperää?)
Esikaupunkilaiskoiran elämää 
Hyvää uutta vuotta, Roope! Kiva ku taas ehdit kirjottaa.
Tervetuloo takasin eli velkampäk!
Tulimmaiset on kyllä hyviä. Ne on ehkä ainut hyvä puoli sellasissa reissuissa mihin ei pääse ite mukaan. Ei sellasissa reissuissa oo muuten kyllä mitään hyvää, ne on ihan huijaustapuijausta.
Mäkin oon arvaa Ameriikasta ja sielläki puhutaan kieliä. Mä oon aika sujuva kielimies, äskenki näytin äispälle mun parhaita kieliliikkeitä kun mä makasin sen mahan päällä sohvalla. Mulla on kyllä hyvä kielipää.
Voi vitsi Onni! Oot oikee kiälimiäs! Soot sit viälä kauempaa ku mä! Ehkä se on niin, että mitä kauempaa on, sitä parempi kiälipää! Mä en saanu tulimmaisia! Kaikki muut sai, mutta mä en! Mamma jotain muka selitti että ne ois pilaantunu matkalla ne mun makkarat. Ihan huijaustapuijausta sanon mä! Ja sitäpaitsi mä voisin syödä ne makkarat pilallisinakin!
-Roope
Kiva kuulla susta Roope! Munki kai pitäis osata enklantia ku oon kans enklanninkoira. Makkara ainakin on sosits. Ja ruokakuppi on fuudpouvl. Tärkeimmät sanat kantsis ainakin osata, pitää opetella lisää.
Sit mä oon kans opetellu italiankieltä ku mamma käy sitä opettelemassa. Si, si. Koira on cane. Gatto grasso! Tarkottaa et paksu kissa. Kätevä osata jos joku on ollu sulle tuhma ja haluut sanoo jotain yhtäs ilkeetä takas…