Arkipäiväistä arkea

Me vietetään mamman kanssa niin arkipäiväistä arkea kuin vaan olla ja voi! Se vaan lukee aamusta iltaan taas johonki sisäänottotesteihin (lääkiksen pääsykokeeseen, toim.huom). Ja mä sit vaan nukustelen sängyllä täällä meidän alakerran opiskeluhuoneessa. Sinänsä en valita, eipä tartte tehä mitään turhaa. Kunhan vaan syän ja nukun. Mut välillä ois ihan kiva saada jotain äksöniä tohon meidän lukutoukkaan. Välillä se ottaa musta valokuvia, kun sen mielestä mä oon niiiiin söpö. Ja oonhan mä, mitä sitä kieltämään!

Kuinka mä osaankin olla söpösti!

Oon välillä vähän hellyydenkipee, pus!

Taas meillä on ollu kiire!

Siis mä en oo päässy kertoon mun kuulumisia ainakaan sataantuhanteen päivään, kun mamma vaan tekee muka jotain omia juttujaan eikä se ehdi keskittyyn kirjottaan multa terveisiä kellekkään. Lenkillä mä vaan sohin terveisiä minne sattuu ja sitten me taas mennään. Siis ihan hirmeetä! Miks keväisin iskee aina omituisia kiireitä, niin ku siivouskierrekiire?

Meille kuuluu kuitenki hyvää. Paitsi että mamma menee johonko lonkkakuvatukseen. (kuvaukseen toim.huom) Annetaankohan sille kanssa arvostelu niin kun koirille? Sit mamman mies tulee kohta Suomeen ja me mennään sit lenkuralle kaikki yhessä. Ehkä mä näytän sille mun parhaat kaivuupaikat, jos se on yhtä kiva kun mä muistan sen olleen.

Oon aika hyvä nukkuun. Ai niin, viime viikolla mä olin kipeä, mä vaan kans nukuin ja en syönykään melkeen mitään: Siitä mamma sano että ”taitaa Roope olla vähä kipee, noh tuu ottaan ees kinkkua”, enkä mää menny. Sit mä paranin ja sain ison pömön kaikkien menetettyjen pömötyspäivien korvaamiseks.

Tossa me ollaan menossa kohta ulos ja mä katon mammaa että mitä se oikeen venailee.

Sit mä hallitsen kans tän röhnöttämisen aika kiitettävästi.