Hei!
Oon näiden sivujen päätähti, Roope, ärhäkkä jackrussellterrieri. Oon aikas raggari, ainaki perheenjäsenten mielestä. Ja onhan se totta, mut lisäks oon komein koko kulmakunnan koirista! Toisinaan tottelen ja toisinaan taas karkaa mopo käsistä, mutta eihän sitä luonteelleen mitään voi…
Oon ihan älyttömän rakastunut kiviin; kaiken näkösiin ja kokosiin, piskuisiin muruihin ja pään kokoisiin järkäleihin. Eläinlääkäri on sanonu, et mun hampaat on jo vähän kuluneet, mut mistä sekään mitään tietää! Täytyyhän mun harjottaa puruvoimaa. Yleensä mä hautaan niitä aarteiks pahan päivän varalle. Lähes aina se ihminen nostaa mun kalliit aarteet johonki korkeelle, etten enää haukkus, miten törkeetä. Siis törkeetä, sanon mä. Pitäsköhän soittaa animaliaan.. Viimeaikoina oon myös osoittanut kiinnostusta golfpalloa kohtaan. Emäntä anto sen telkkaripöydän alta kun vähän vikisin (se tätsy on ihan manipuloitavissa!)
Emäntä on ihan sairas tiukkapipo, sen kanssa pitää mennä remmissä nätisti, ei saa vetää ja lisäks se teettää aina kaikkia temppuja. Oon jo haka ryömimisessä ja seisomisessa takajaloilla sekä herkkujen etsimisessä. No, niitä mä etsin muutenkin ilman käskyä… Mut on se täti ihan siisti, kun se antaa ruokaa ja lulluttaa. Se suojelee kans kun mua pelottaa.
Tykkään myös katttella telkkua. Välillä mun on ihan pakko haukkua jos tulee joku hyvä mainos. (Tykkään ihan sikana ämteeveen pöllömainoksesta ja muista) Kukaan ei oo kuulemma ennen nähny telkkua tuijottavaa koiraa.. Missä pellossa mä oikeen oon! Meitsi vois kattoo koko Poliisikoira Rexin tuotantokauden yhteen soittoon.
Muuhun laumaan kuuluu kävelyttäjä Jenni, viittä vailla 20-vuotias kävelyttäjä. Rakastunut saksalaiseen mieheen, ja hyppää muutaman viikon välein lentokoneeseen. Sitten kävelyttäjän äiti ja isä, joiden kanssa ulkoillaan yhdessä. Ne jotka on olleet mukana alusta saakka muistavat, että ennen me asuttiin mamman ja sen ex-miehen kanssa, mutta nyt me asutaan ihan vakituiseen täällä mamman vanhemmilla.
Kuvassa on Saara, Jenni-mamman paras ystävä, uus mies ja Jenni ite. Saksalaista illanviettoa.
0 Kommentit to “Roope von Russel ja lauma”