Archive for the 'Koirakameleita' Category

Taas meillä on ollu kiire!

Siis mä en oo päässy kertoon mun kuulumisia ainakaan sataantuhanteen päivään, kun mamma vaan tekee muka jotain omia juttujaan eikä se ehdi keskittyyn kirjottaan multa terveisiä kellekkään. Lenkillä mä vaan sohin terveisiä minne sattuu ja sitten me taas mennään. Siis ihan hirmeetä! Miks keväisin iskee aina omituisia kiireitä, niin ku siivouskierrekiire?

Meille kuuluu kuitenki hyvää. Paitsi että mamma menee johonko lonkkakuvatukseen. (kuvaukseen toim.huom) Annetaankohan sille kanssa arvostelu niin kun koirille? Sit mamman mies tulee kohta Suomeen ja me mennään sit lenkuralle kaikki yhessä. Ehkä mä näytän sille mun parhaat kaivuupaikat, jos se on yhtä kiva kun mä muistan sen olleen.

Oon aika hyvä nukkuun. Ai niin, viime viikolla mä olin kipeä, mä vaan kans nukuin ja en syönykään melkeen mitään: Siitä mamma sano että ”taitaa Roope olla vähä kipee, noh tuu ottaan ees kinkkua”, enkä mää menny. Sit mä paranin ja sain ison pömön kaikkien menetettyjen pömötyspäivien korvaamiseks.

img_0812.jpg

Tossa me ollaan menossa kohta ulos ja mä katon mammaa että mitä se oikeen venailee.img_0821.jpg

Sit mä hallitsen kans tän röhnöttämisen aika kiitettävästi.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!!

Moi kaikki!

Me ollaan oltu muka niin kiireisiä, ettei me olla ehditty alottaan tän vuoden blogipölinöitä vielä. Mutta äsken mä sanoin mammalle, että raahaas kankkus tonne tietsikalle, nyt kerrotaan kavereille mitä meille kuuluu.

Ensinnäkin se tärkein asia, mulle kuuluu hyvää! Kun pääsin takas mamman luo, oon nauttinu elämästä täysin rinnoin. Oon haistellu ja röhnöttäny, syöny ja juossu, leikkiny ja retuuttanu, pömöttäny ja helliny mammaa. Ja oon päässy mamman isän kanssa puumettälle! Viime viikonloppuna mä olin koko ajan mukana siellä mettällä, ja mä hajustin koko ajan ja kiersin lenkkiä meidän omalla palstalla.

Tänä aamuna sisällä oli reissunhaisua. Mamma pakkaa. Kun me mentiin lenkille, se haisu oli ulkona asti. Mun oli pakko mennä kahdella jalalla ja haisutella. Mutta en mää saanu selville mikä se haisu oli! Kertokaa jos te törmäätte sellaseen haisuun, joka haisee ensin sisällä, ja sit ulkona. Ja sit kun me oltiin sisällä, me kuultiin kolinaa meidän ullakolta. Mun oli pakko huohottaa ja murista ja vähän vinkasta. Sit se kolina loppu. Mamma tosin sanos, että se on vaan harakka, Roope lopeta ja rauhotu. Se ei kans tajua mitään.

Reissun haju selvis mulle hetki sitten, kun mamma raahas matkapakaasinsa yläkertaan kellarista. Se lähtee miehensä luo Saksaan! Ihan vaan viikonlopuks mutta kuitenkin. No, mua se ei niin haittaa, koska mä saan makkaraa tulismaisena! Saksan naapurissa on kuulemma kaks ajokoiraa, jotka aina ulvoo kun niille juttelee. Siistiä, mäkin varmaan alan harjotteleen ulvontaa. Mamma sanos että se aina ulvoo niiden kanssa.

Arvakkaa minkä mä oon saanu!? Sellasen punasen pallon, jota pitää pyöritellä nenällä ja sit kun sitä pyörittelee sieltä tulee ruokaa tai muuta herkkuja! Siis ihan huippu vehjes! Mamma sanos että se kuulemma rauhottaa meikäläisen luonnetta..

Mä meen nyt katsoon mitä se mamma pakkailee. Mä kirjotan sit lisempää myöhemmin! It’s guud tu bii bäk! (Helka, osaakko sää enklantia, ku oot kanssa sieltä rotualkuperää?)

Tulevia tapahtumia

Mamma on hoidellu omiaan ja mun asioita viime päivät, ja nyt kaikki alkaa olla jo aika valmista. Mä en meekään mun oikeen isännän luo, vaan mamman toisen veljen luo. Ihan sairaan siistiä! Se on töissä jossain armeija-nimisessä paikassa, niin siellä oon kuulemma muitakin koiria ja mä pääsen sinne sen töihin! Aatelkaa, mää saan töitä! Pääsen isotteleen niille sotakoirille! Ny mä en meekkään sinne hunningolle Helka. Onks se siellä hunningolla olo kivaa?

Oon joutunu alistuun mamman kiireiseen rytmiin, kun se on ollu vaan töissä ja sit hoidellu juttujaan, mut ollaan me silti lenkeillä käyty. Toiskohan mamma mulle jotain tuliaisia, ku se tulee takas?

Ai nii, ja arvakkaa mitä! Mää oon saanu ny sellasen kuletushäkin autoon! Matkustan siinä nyt ens viikonloppuna ekaa kertaa. Onkohan se hirmeetä? Nii ja sitte vielä juttu, jota mä en tiiä voinko mä sulattaa sen. Mamman tehtävä siellä Saksien maalla on kuulemma ukoiluttaa 13-vuotiasta Tellu-mäyräkoiraa. Siis hirmeen epäreimua! Se jättää mut tänne ja lähtee ite hummamaan johonki nastaan paikkaan toisen koiran kanssa! Onneks se koira on kuitenkin tyttö. (toim.huom. Tellusta saankin oivan ”syyn” kirjoittaa blogia. Ja veljeni saattaa päivittää tätä Roopenkin blogia, kunhan kauniisti pyydän)

Kesäloma puuhaluja

Täälä mä oon, Kemiksessä. Ollaan käyty ispän ja mamman kaa monta kertaa veneilemässä merellä ja ollaan menty tosi kovaa. Sit me ollaan käyty retkellä sellasella saarella, jonka hiekkarantaa mä vähän mylläsin, kun se kaipas selvästi uudistusta. Sit tulee erityisesti Julille; me löydettiin se koirapuisto! Se oli ihan siinä vieressä, mistä ispä laskee veneen vesille. Niin mä oon ollu siellä jo muutaman kerran. Ekalla kerralla mä olin niin vähän aikaa, ku mamma pelkäs et alan räyhäämään, mut tokalla kertaa siellä oli ihana novascotia tyttö, ja me juostiin ihan hulluna. Siis hulluna! Tosin se oli aika pentu vielä, niin mä olin sit vähän coolimmin enkä riehunu niin lujaa ku oisin voinu. Mut se koirapuisto on upee, ku siellä on niiiiin paljon tilaa!

Sit me ollaan oltu mökillä. Just oltiin kaks yötä peräkkäin. Mökki on kanssa merenrannalla. Siellä on kalliota ja paljon, paljon kiviä! Mä oon siis niin haukkunu ja jahdannu niitä kiviä ja kaivanu mummun kukkapenkkiä, et oon aina iltasin ihan poikki. Sit mä oon uinu myös, ja seurannu rannalla ku isäntäväki yrittää laittaa verkkoja veteen. Mamma kun on niin heiveröinen ettei se saa venettä liikkumaan vastatuuleen, ja ispäntä on heikkohermone, niin hauskaahan siitä tulee. Ja arvatkaa, mitä mä sain syödä toissapäivänä?!? KALANPÄÄN! Mamma yökkäili, kun mä räyheenä rouskin sen savustetun kalanpään kumpuuni. Nam, se oli hyvää! Sit mä oon saanu nukkua majassa; se on sellanen, et mun koppa oli sängyn alla. Ihana maja.

Mä oon ny poikki, meen vähän ottaan unia tonne sohvalle. Ehkä mä pääsen vielä jollekki kivalle lenkuralle. Vaikka mamma on kyl vähän kipee, sen mahaan sattuu. Se ei kuulemma voi kun maata kippurassa tai istua ihan kasassa. Iskä sano et on taas se aika kuusta, mut ei oo, se meni jo. Toivottavasti mamma paranee pian!

KESÄLOMA ALKAA

Ispän kesäloma alkaa huomenna! Sen kunniaks ispäntä osti tänään veneen, ja me tultiin justiinsa ensiajelulta Pyhäjärveltä. Mulla on jo vanhastaan pelastusliivit, vaikka en mää niitä mihkään oikeesti tarvii. Mä istuin keulassa tassut reunalla ja välillä toinen etutassu ilmassa ja nuuhkin nenä ylväänä pystyssä vastaan tulevia ihania lemuksia. Mammakin nuuhki, se sanos että tuoksuu kukilta ja illalta, mut jos multa kysytään, musta se tuoksu oli vaan puhdas paskan haju. Ihanaa! Sit mää kaasuttelin ispän kanssa lujaa, ja istuin mamman sylissä kun sitä pelotti. Nää veneilytouhut on ihan asiallisia lomanvietto tapoja -ispäntä tietää miten lomaa vietetään, mamma on välillä niin sika kuiva ja nuivee!

Mä pääsen näyttelyyn!! Mää en tiiä mikä se on, mutta oon ihan innoissani! Mamma on koko päivän puuhannu jonkun kalenterin kanssa, ja se kirjottelee aina sopiville päiville, että ”Match Show”. Mä en tiiä mikä se sellanen shou on, mut jotenkin sen nimi viittaa siihen, että mun machous tulee siellä hyvin ilmi. Mää kuulin kun mamma nauro puhelimeen, että ”Roope varmaan puree tuomaria heti kättelyssä”. Menin vähän hämilleen. Ensikskin, miten niin puren? Ja mikä on tuomari, tai heti kättely? Ei kai se oo mikään kalttauspaikka, se näyttely? Mamma sano, että meidän täytyy harjotella ihan hirveesti, että näytän nätisti hampaani toisille ihmisille. Höh.

Ja kerta alko kesäloma, mä sain eilen makkaraa, ihan Sinistä lenkkiä!! Mä aloin käymään ihan virma kierroksilla, ja mamma heitti mun ulkoremuamislelua mun kivalle heinäpellolle taka pihan takana. Mä rakastan makkaraa!!

Me lähetään sunnuntaina Kemikseen! Jee. Mamma sano, että mun ekat machoilu kisat voi olla jo Kemiksessä olon aikana. Oulussa on kuulemma yhdet ja Rovaniemellä kanssa. Mamma aikoo saada ispännän ajaan autoa, ku se ite on niin avuton jos se ei tunne paikkoja. Kivintä on, että Oulussa asuu Helka ja Rovaniemellä Juli, nii sit nään millasissa paikoissa mun kamelit asuu!

Mä meen ny nukkuun, ku on ollu niin jännä päivä.

Sadepäivän mietintöjä

Täällä sataa jo kolmatta päivää! Joka paikkaa litisee ja lotisee, ja lenkillä menee masun alus ihan kuraseks. Mua ei kyllä pikkuset, tai vähän isommatkaan sateet hetkauta, mutta emäntä on vähän nirppanokka. Ihan kiltisti se on kyllä lähteny mun kanssa ulos säähän kuin säähän. Nyt se on kovasti yrittänyt hommata mulle sadetakkia tai haalaria, kun meen niin märäks ulkona. Mut se ei raaski ostaa, kun ne on kuulemma niin kalliita. Mikä on kalliit? En oo ikinä kuullu, et joku juttu vois olla kaks samaa asiaa; niinkun takki ja kalliit.

Me ollaan käyty aika usein koirapuistossa, ja siellä on joka kerta monta koirapuistokamelia! Oon kuulemma yllättäny emännän ja ispännän joka kerta, kun oon ollu tosi nätisti, enkä uhonnu kameleille. Oon mä vaan aikamoinen superkoira!

Jussin juhlimispäivinä mä juoksin meidän maalla ja piehtaroitsin lemuksissa ja tuhkassa ja mudassa ja kaikessa mahdollisessa. Kun mamma ja ispäntä lähti melomaan, eikä ne ottanu mua mukaan (HIRMEETÄ!) mä hyppäsin veteen ja lähin uimistelemaan niitten perään! Sit ne komensi mut takas rantaan ja sieltä mä seurasin niitä ja juoksin pitkin rantoja ja vahdin ettei ne mee liian kauas. Ne pelkäs että mä hukun jo uin liian pitkälle, mut mähän oon oikee vesipeto. Sit mä en saanu rillinkimakkaroita, mut mä sain palalihaa! (kennel-lihaa, toim.huom) Se oli nannaa! Sit eilen mä sain perunanoisiakin!

Mulla oli juhannuksena muuten kanssa sellanen uimisteluallas, kuin Tahvollakin on! Mulla tosin oli sininen puhallettava, ja emäntä naama punasena puuhkutti sen täyteen ilmaa ja kanto saunasta saavi tolkulla vettä. Siinä oli ihan kiva lutata ja puhaltaa kuplia.

Ny mulla on semmottii olo, et mä meen viltin alle mamman jalkoja lämmittään.

Pesupömö

Ny meitsi o Turkkuses jälleen! Mamma vei mut piiiitkästä aikaa koirapuistoon ja voi pojat, kuinka paljon siellä oli uusia viestejä ja lemuksia haisteltavana. Oli siellä yks kamelikin; Rocky-poika. Se oli tosi kiltti ja mukava, mut sit mulla palo käämi. Sit me lähettiin juoksemaan ja kävelemään pururataa ympäri. Siellä oli paljon lenkkeilijöitä ja tätsy sano, että siellä oli meneillään joidenkin armeijapoikien kuntotestit. Mä oisin halunnu juosta niiden kanssa ku mamman jalka ei oo niin keveä kuin niiden. Vaikka se kyllä tanssii jotain sellasta klassista jalkojen nosteluun liittyvää tanssia sellaset ihme tossut jalassa ja sen varpaat on ihan mutkalla sen jälkeen. Ni ei se silti juossu yhtä lujaa ku ne miehet. Tylsää kun mä en oo päässy mihinkään sellaseen toimintaan. Ois siistiä olla solttukoira! Mun kaveri Kati on eläkkeellä oleva armeijan koira ja se kertoo aina kaikkia siistejä juttuja. Se on löytäny monta ruumistaki. Mitähä ne o, jotai tavarasäilöjä kai, ku ruumahan on joku sellanen. Ja se Kati on ehkä maailman tottelevaisin koira ketä mä tiiän, se on oikee lady!

Ku mä olin koirapuistossa möyriny hiekassa ja hajuissa, mä olin niin ruskea ja likanen, et mä jouduin vaahtopesuun. Oon oppinut oleen pesussa kiltisti ja nykyään oon kuivatessakin jo ihan kiltisti. Aina kun mä pääsen ulos pesuhuoneesta, mulle tulee pesupömö! Mä kuulin Helkalta, et sillä on vesipömö ku se menee rannalla, niin mulla oli ny illalla sama mut vaan pesupömö. Mä juoksin ja retuutin leluja ja piehtaroin kaikissa matoissa ja mönkkäsin mun viltissä. Si mä pääsin sohvalle makoilemaan mamman viereen, ai että oli ihanaa!

Iskäntä on luvannu että me mennään kalaan. Miten voi mennä kalaan? Tarvis olla joku jätti kala että sinne mahtuis.

Koirapuistolainen

Toissa iltana ku me oltiin emännän ja ispännän kanssa pitkällä iltalenkuralla, niin me löydetiin valtava koirapuistikko. Sinä iltana siellä oli kaks koiraa, sellanen tosi iso musta koira ja pieni valkonen koira. Mä nuuskuttelin niitä vaan aidan takaa, ku en saanu mennä sisään. Syytä en tiiä miks en saanu. Mut sit eilen, kun ispännällä oli ollu rankka työpäivä, ne ajos mut autolla sinne puistikkoon. Ja arvatkaa, siellä oli vaan yks koira mun lisäkseni. Ja se koira oli ainakin 10 kertaa mun kokonen! Vaikka se oli vasta ihan vauva, 7kk ikäinen. Mamma sano, että se on joku leonperkiläisen koira. (Leonberginkoira toim.huom) Mä haistelin sitä ja se mua, mut sit mua kiinnosti enemmän kaikki muu. Kuten se kun isäntä heitti mulle kiven tosi kauas toiselle laidalle puistoa ja mä painelin buustina etsimään sitä.

Kun me oltiin oltu siellä jo niin kauan että mä ihan läähätin, me ajettiin takas kotiin ja mä sain ruokaa. Sit mä nukuinki jo, ku olin ihan poikki. Yleensä mä en oo poikki, vaan iltaremu. Outoo.


Viikon kuva

joulukuu 2021
ma ti ke to pe la su
 12345
6789101112
13141516171819
20212223242526
2728293031