Arkipäiväistä arkea

Me vietetään mamman kanssa niin arkipäiväistä arkea kuin vaan olla ja voi! Se vaan lukee aamusta iltaan taas johonki sisäänottotesteihin (lääkiksen pääsykokeeseen, toim.huom). Ja mä sit vaan nukustelen sängyllä täällä meidän alakerran opiskeluhuoneessa. Sinänsä en valita, eipä tartte tehä mitään turhaa. Kunhan vaan syän ja nukun. Mut välillä ois ihan kiva saada jotain äksöniä tohon meidän lukutoukkaan. Välillä se ottaa musta valokuvia, kun sen mielestä mä oon niiiiin söpö. Ja oonhan mä, mitä sitä kieltämään!

Kuinka mä osaankin olla söpösti!

Oon välillä vähän hellyydenkipee, pus!

Taas meillä on ollu kiire!

Siis mä en oo päässy kertoon mun kuulumisia ainakaan sataantuhanteen päivään, kun mamma vaan tekee muka jotain omia juttujaan eikä se ehdi keskittyyn kirjottaan multa terveisiä kellekkään. Lenkillä mä vaan sohin terveisiä minne sattuu ja sitten me taas mennään. Siis ihan hirmeetä! Miks keväisin iskee aina omituisia kiireitä, niin ku siivouskierrekiire?

Meille kuuluu kuitenki hyvää. Paitsi että mamma menee johonko lonkkakuvatukseen. (kuvaukseen toim.huom) Annetaankohan sille kanssa arvostelu niin kun koirille? Sit mamman mies tulee kohta Suomeen ja me mennään sit lenkuralle kaikki yhessä. Ehkä mä näytän sille mun parhaat kaivuupaikat, jos se on yhtä kiva kun mä muistan sen olleen.

Oon aika hyvä nukkuun. Ai niin, viime viikolla mä olin kipeä, mä vaan kans nukuin ja en syönykään melkeen mitään: Siitä mamma sano että ”taitaa Roope olla vähä kipee, noh tuu ottaan ees kinkkua”, enkä mää menny. Sit mä paranin ja sain ison pömön kaikkien menetettyjen pömötyspäivien korvaamiseks.

Tossa me ollaan menossa kohta ulos ja mä katon mammaa että mitä se oikeen venailee.

Sit mä hallitsen kans tän röhnöttämisen aika kiitettävästi.

Lumisia lenkkejä

Me ollaan käyty lumisilla lenkeillä tassuttelemassa. Päivälläkin käytiin sellanen lenkki, että ensin mentiin mäkee ylös, ja mamma karjus mulle että hiljaa, kun mä haukkusin pulkalla laskijoita. Mä olin sitten hiljaa. Sitten me mentiin toisen mäen ylös, mutta siinä ei laskenu kukaan kun se oli autotie. Sitten mentiin pieni metsäpolku ja siitä pääsi pellon reunaan polulle. Siinä me tallusteltiin ja mää haistelin ja nuuskutin ja vainusin ja menin. Sitten me mentiin toisen tien reunaa ja siitä mettätielle. Sieltä me mentiin uudelle asuin alueelle, jossa mamma kattelee taloja ja puhuu ittekseen että ”tollanen talo ois iiihana”. Siitä me mentiin taas mettätielle ja siellä me juostiin. Ja sitten me tultiin kävelytielle ja sitten me vaan käveltiin. Ja mamma sano koko ajan että älävedäälävedeälävedä.

Illalla me mentiin kävelytietä pitkin piiiiiiitkä matka, ja takasin tien toista puolta kotiin. Sitten me mentiin pellolle ja mamma heitti mulle lumipalloja ja mä jahtasin niitä ja kaivoin ja hypin piiiiiiitkiä loikkia. Kotona mä söin ja sitten leikin vähän ja sitten mä menin mun pesään vahtimaan mun lelua ja herkkutikkua, jota mä en oo vielä syönyt vaan mä hautaan sitä. Millasellekohan lenkille me huomenna mennään…

Onnellisina mamman kanssa

Me ollaan oltu onnellisia. Mamma on onnellinen, kun se on rakastunu, ja se vaan kaiket illan puhuu tälle tietokoneelle sinne Saksiin.  Miten voi puhua tietokoneelle? (Älkää kertoko mammalle, mut musta se on aika tärähtäny kun se puhuu koneelle ja siellä olevalle kameralle.)

Ja mä oon ollu onnellinen kun oon päässy ulos ja oon saanu pömöttää! Oon pömöttäny ulkona ja sisällä ja ihan koko ajan melkein. Tänään mamma sanos että mä kävelin remmissä. Siis oon mä ennenki remmissä kävelly, mut nyt mamma sanos, että nimenomaan REMMISSÄ. Eli nätisti, kai. Heh, pitihän mun näyttää sille että kyllä mä osaan käyttäytyäki välillä.

Ja koska me ollaan onnellisia, me käytiin ihanalla lumilenkuralla mun ihanalla lumi pellolla. Siellä mä juoksin ja hypin ja kaivoin ja pemmuutin ja mulla oli tositosi lystiä! Mamma sano että mä meen mun oikeeseen kotiin kahdeks viikkoa kun se lähtee taas Saksaan. Siistiä! Mä pääsen taas syömään seisovasta pöydästä!

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!!

Moi kaikki!

Me ollaan oltu muka niin kiireisiä, ettei me olla ehditty alottaan tän vuoden blogipölinöitä vielä. Mutta äsken mä sanoin mammalle, että raahaas kankkus tonne tietsikalle, nyt kerrotaan kavereille mitä meille kuuluu.

Ensinnäkin se tärkein asia, mulle kuuluu hyvää! Kun pääsin takas mamman luo, oon nauttinu elämästä täysin rinnoin. Oon haistellu ja röhnöttäny, syöny ja juossu, leikkiny ja retuuttanu, pömöttäny ja helliny mammaa. Ja oon päässy mamman isän kanssa puumettälle! Viime viikonloppuna mä olin koko ajan mukana siellä mettällä, ja mä hajustin koko ajan ja kiersin lenkkiä meidän omalla palstalla.

Tänä aamuna sisällä oli reissunhaisua. Mamma pakkaa. Kun me mentiin lenkille, se haisu oli ulkona asti. Mun oli pakko mennä kahdella jalalla ja haisutella. Mutta en mää saanu selville mikä se haisu oli! Kertokaa jos te törmäätte sellaseen haisuun, joka haisee ensin sisällä, ja sit ulkona. Ja sit kun me oltiin sisällä, me kuultiin kolinaa meidän ullakolta. Mun oli pakko huohottaa ja murista ja vähän vinkasta. Sit se kolina loppu. Mamma tosin sanos, että se on vaan harakka, Roope lopeta ja rauhotu. Se ei kans tajua mitään.

Reissun haju selvis mulle hetki sitten, kun mamma raahas matkapakaasinsa yläkertaan kellarista. Se lähtee miehensä luo Saksaan! Ihan vaan viikonlopuks mutta kuitenkin. No, mua se ei niin haittaa, koska mä saan makkaraa tulismaisena! Saksan naapurissa on kuulemma kaks ajokoiraa, jotka aina ulvoo kun niille juttelee. Siistiä, mäkin varmaan alan harjotteleen ulvontaa. Mamma sanos että se aina ulvoo niiden kanssa.

Arvakkaa minkä mä oon saanu!? Sellasen punasen pallon, jota pitää pyöritellä nenällä ja sit kun sitä pyörittelee sieltä tulee ruokaa tai muuta herkkuja! Siis ihan huippu vehjes! Mamma sanos että se kuulemma rauhottaa meikäläisen luonnetta..

Mä meen nyt katsoon mitä se mamma pakkailee. Mä kirjotan sit lisempää myöhemmin! It’s guud tu bii bäk! (Helka, osaakko sää enklantia, ku oot kanssa sieltä rotualkuperää?)

MAMMA TULEE

Mun mamma tulee!!!! Se hakee mut kotiin maanantai-iltapäivänä! Mä taidan pömöttää!!

Mä haluan jouluks mamman luo

Mä tajusin täsä yks aamu kun olin aamupisulla, että kohta on talvi ja sit on joulu! Ja koska mä aloin tekeen sitä mun lahjalistaa jo, niin mä meen taas vähän pidemmälle. Mä haluan jouluks mamman luo ja mamman kotiin. Koska siellä mä saan joululahjoja, ihan varmana saan! Viime jouluna kun mamman ja sen ex-mies oli Kemiksessä joulun, ja mä olin mun omassa kotona, mä en saanu lahjoja! Ihan hirmeetä! Vaiks mä olin ollu koko vuoden ihan kiltti, niin mä en saanu mitään. En ees kinkkua!

Niin nyt mä oon päättäny, et haluun mamman luo jouluks. Mä ootan jo maha kurnien ja vesi kielellä mun jouluateriaa! Jos sais vähän mummun tekemää maksalaatikkoo, kinkkua siihen päälle… ja sit tietty riisipuuroo! Siis mä oon niin sitä mieltä, et mullekin pitää antaa mahollisuus osallistua sen mantelisen asian etsintään.  Oikeestaan mä haluisin että ois jo joulu. Kun sit mamma ois koton.

Mä kuvittelen kuinka me mentäs yhdessä jouluaamuna ulos aamulenkuralle ja sit mä haistelisin pisumeilejä naapurin Vasjalta ja Sallalta. Ja vainuisin pupun jälkiä pitkin pellolla. Sit kun me tultais kotiin niin mä saisin ruokaa. Ja sit oisin mamman kanssa sohvalla. Ja koko päivä me vaan syötäis ja mäkin saisin kinkkua. Sit illalla me avattais kauheena lahjoja, ja mäkin saisin. Sen uuden viltin, ja leluja, vingutettavia, ja sikasipsejäkin! Mä repisin niitä ah, niin ihania papereita auki ja heiluttaisin häntää ihan virmana. Sit mä oisin joka valokuvassa mitä otetaan. Sit illalla mä menisin varmaan joulusaunaan. Ja ulos taas. Juoksisin ja peuhaisin, ehkä mulla ois villatakki päällä jos ois kauheen kylmä.  Sit mä söisin taas, kinkkua ja kaikkee hyvää, ja nukkuisin sit sen illan ja kävisin aina kattomassa saisinko lisää jouluherkkuja.

Jouluna mä nään myös taas sen mamman miehen. Musta se vaikutti oikeen kivalta, se ei ollu sellanen ärsyttävä. Eikä siitä tullu sellasta vainua, et mä oisin alkanu muriseen. Sen kanssa me varmaan mennään uloskin.

Mun on ikävä mun mammaa. Mä meen tästä omaan petiini ja hautaudun sinne. Voi kun sit kun mä heräisin niin mamma olis taas kotona. Tai ainaki sit pian siitä kun mä herään. No okei, siinä välissä mun on kyllä pakko mennä haukkuun pihan oravat ja harakat.  Ettei ne tee pesää mun oikeen isännän veneen päälle.

Mä oon kiltti poika

Mamman äiti oli hoitamassa mua ja mun isännän pikkuihmisiä viikonloppuna, kun isäntä ja sen vaimo oli jossain Parhassa lomalla. Ja mamman äiti sanos, että mää oon kyllä kiltti poika! Nääs kun me oltiin lenkillä ja mulla oli mun vanha kaulapanta päällä, niin sit yhtäkkiä se luiskahti pois mun kaulasta se panta. Sit mää jäin vaan seisomaan paikallani ja odotin ihan hipihiljaa että se mamman äiti sai mut kiinni uudestaan. Niin voi että mä sain kehuja! Mamman äiti sanos, että moni muu koira ois voinu vaan lähtee suunapäänä juoksentelemaan. Mutta mää en lähteny, mää vaan odotin. Niin että oon mää vaan aika kiltti poika.

Oon jo alkanu suunniteleen mun joululahjalistaa. Se menee suunnilleen näin:

1. Uus kaulapanta

2. Uus vesikuppi

3. Uus joku kiva vinkulelu, tai joku lelu joka pitää ääntä. Myös elävä lelu käy.

4. Uus viltti, lämmin mielellään

5. Herkkuja, ihan sama mitä kunhan niitä on, ja paljon

Toi lista on ihan selkeesti vielä puutteellinen, mutta mä kehitän sitä vielä. Oon kuullu huhuja, että mamma on löytäny uuden miehen sieltä Saksasta. Ja oikeesti jos totta puhutaan, mää oon nähny sen kerran! Sillon ennen kun mamma lähti, niin se tapas sen perheen pojan kenen luona se on siellä Saksassa. Niin se poika ja sen kaveri tuli käymään meillä! Ja mä olin ihan kiltisti. Mä tykkään siitä miesehdokkaasta! Se osaa olla rennosti mun seurassa. Se on kova käymään lenkillä, niin että se saa sit ottaa mut mukaan lenkille juoksemaan. Paitsi että mää oon kyllä lihonu.  Äijämaha rules!

Mitä mulle kuuluu!?

Tänks kysymästä, mulle kuuluu pyöreää ja pulleaa, eli HYVÄÄ! Koska yleensä kaikki pyöreä ja pullea on hyvää. Kuten esmes pullat, lihapullat, kalapullat, kanapullat, liharullat, kebabit, hampparit… Kun mamma on ollut siellä Saksassa, mä oon ollu täällä oikeessa kotona. Ja kun oon tällänen äijä, oon saanut kerättyä hyvän äijämahan tänä aikana. Mamma oli kuulemma kauhuissaan, kun se kuuli että oon vähän lihonu. Ai miten niin vähän lihonu, anteeks ny vaan, mut se on vararavintoa talven varalle. Lisäks mä saan vaan nukkua. Ja pääsen ulos silleen säännöllisen epäsäännöllisesti. Mamma aikoo ottaa mut takasin kun se tulee kotiin. Jos mun oikee ispäntä vielä antaa mut sille.

Mutta oon mä vieläkin sellanen innokas koira, että juttuja riittää kunhan mamma tulee kotia!

Missä mää nyt oon?

Mamma on siis ny jo ollu saksissa vaikka kuinka kauan, ja mä oon täällä mun oikeessa kotona. Mun oikee ispäntä ei halunnu että musta tulee armeija koira, ja niimpä mä en mennykään töihin. Mälsää. Mamma meinas saada hermoromutuksen, kun se mietti et jos mää joudun hunninkoimaan (hunningolle toim.huom), mutta mulla on asiat täällä ihan kivasti. En joudu oleen ulkona yksikseni, vaan saan olla sisällä keittiössä ja eteisessä. En kuitenkaan olohuoneessa, kun mä kuulemma karvastan kaikki sohvat. Miten niin muka?

Ja sit musta on huippua, kun mulla on täällä koko ajan ruokaa kupissa! Siis voitteko kuvitella, seisovapöytä kaiken aikaa! Mammalla meni hermot kun kaikki sen uurastus mun kanssa valuu hukkaan kun mä oon täällä, mutta mun mielestä tää on aika äijistä! On ihan kuin oisin risteilyllä ja koko ajan syömässä! Oon kans usein haukkumassa ohikulkijoille kun oon mun pihassa. Jahtaan variksia kanssa.