Archive Page 2

Pian kotiin (mamman oma)

Maanantaina se on edessä, kotiin paluu. Kuulin tänään, että veljeni antaa minun omia taas Roopen meille. Ihanaa! Olin jo vaikka kuinka monta viikkoa vatvonut, että jos en saakaan enää Robeliskia. Roope tuo elämään jotain rytmiä, kun aamulla noustaan lenkille ennen yhdeksää. Toivottavasti kaikki mitä ennen tänne lähtöä harjoiteltiin ei ole mennyt hukkaan. Saa nähdä millainen kauhukoira sielä tulee…

Ennen kun me Roopen kanssa alettiin kaikki jääkaudet ja käytöskoulut se oli jotakuinkin ok, mutta ei mikään mallikelpoinen koirakansalainen. Kotona se alkoi välillä kukkoilemaan ja vahtimaan paikkoja, murisi jos sohvalla teki enemmän tilaa itselleen niin että koiran piti siirtyä ym. Tein valtavasti töitä sen kanssa joka päivä. Ja lenkillä piti opetella kulkemaan vetämättä. En halunnut heti ostaa kuonopantaa tai vetovaljaita, vaan koitin muita konsteja. Ensimmäisellä lenkillä jolla harjoiteltiin kontaktin ottoa ja nätisti kävelemistä edettiin puoli kilometriä tunnissa. Se kertoo ehkä jotain. Jo kuukauden jälkeen Roope oli kuin eri koira. Se ei enää häslännyt turhia, kun se tiesi mikä sen paikka laumassa on. Se nautti kun harjoittelimme erilaisia temppuja ja nokkeluustehtäviä, ja ennen ruokaa sen piti aina suorittaa tietty temppusarja. Loppujen lopuksi se innoistui aina ulvomaan ja vinkumaan, niin että piti tehdä rauhoitus harjoitukset vielä päälle.

Lopulta kaikki oli ihan kivasti. Tassuja kuivatessa ei enää muristu niin kamalasti, eikä valjaita pois otettaessa välttämättä aina ollenkaan. Jos joku tuli sisälle, ei enää oltu suuna päänä hyppimässä ja vaatimassa tervehdystä ensimmäisenä. Meillä tehdäään muutenkin niin, että koira tervehditään vasta viimeisenä, kun se on rauhoittunut kaikesta tulo tohinasta. Ainakin meillä tuo konsti on tepsinyt.

Olen iloinen kun saan taas Roopen kotiin. Aion hankkia joululahjoja myös koiralle, se on ne tänä vuonna kirkkaasti ansainnut. Uutta vilttiä tuo näyttää tahtonevan…

Maanantai-iltana saan taas sulkea rakkaan russelini syliini. On se niin monet itkuni katsellut ja kuunnellut. Enkä sitä mihinkään vaihtais, vaikka se sellainen sekopää välillä onkin!

Herkku peppu (mamman oma)

Sain taas nauraa lisää, kun blogiin on löydetty sanoilla vuodenaika ruokaa, novascotia tyttö ja herkku peppu sekä  kakkaaminen.

Komea minä

viikonkuva14.jpg

Mun mielestä mä oon komea. Ja mammankin mielestä.

Mä haluan jouluks mamman luo

Mä tajusin täsä yks aamu kun olin aamupisulla, että kohta on talvi ja sit on joulu! Ja koska mä aloin tekeen sitä mun lahjalistaa jo, niin mä meen taas vähän pidemmälle. Mä haluan jouluks mamman luo ja mamman kotiin. Koska siellä mä saan joululahjoja, ihan varmana saan! Viime jouluna kun mamman ja sen ex-mies oli Kemiksessä joulun, ja mä olin mun omassa kotona, mä en saanu lahjoja! Ihan hirmeetä! Vaiks mä olin ollu koko vuoden ihan kiltti, niin mä en saanu mitään. En ees kinkkua!

Niin nyt mä oon päättäny, et haluun mamman luo jouluks. Mä ootan jo maha kurnien ja vesi kielellä mun jouluateriaa! Jos sais vähän mummun tekemää maksalaatikkoo, kinkkua siihen päälle… ja sit tietty riisipuuroo! Siis mä oon niin sitä mieltä, et mullekin pitää antaa mahollisuus osallistua sen mantelisen asian etsintään.  Oikeestaan mä haluisin että ois jo joulu. Kun sit mamma ois koton.

Mä kuvittelen kuinka me mentäs yhdessä jouluaamuna ulos aamulenkuralle ja sit mä haistelisin pisumeilejä naapurin Vasjalta ja Sallalta. Ja vainuisin pupun jälkiä pitkin pellolla. Sit kun me tultais kotiin niin mä saisin ruokaa. Ja sit oisin mamman kanssa sohvalla. Ja koko päivä me vaan syötäis ja mäkin saisin kinkkua. Sit illalla me avattais kauheena lahjoja, ja mäkin saisin. Sen uuden viltin, ja leluja, vingutettavia, ja sikasipsejäkin! Mä repisin niitä ah, niin ihania papereita auki ja heiluttaisin häntää ihan virmana. Sit mä oisin joka valokuvassa mitä otetaan. Sit illalla mä menisin varmaan joulusaunaan. Ja ulos taas. Juoksisin ja peuhaisin, ehkä mulla ois villatakki päällä jos ois kauheen kylmä.  Sit mä söisin taas, kinkkua ja kaikkee hyvää, ja nukkuisin sit sen illan ja kävisin aina kattomassa saisinko lisää jouluherkkuja.

Jouluna mä nään myös taas sen mamman miehen. Musta se vaikutti oikeen kivalta, se ei ollu sellanen ärsyttävä. Eikä siitä tullu sellasta vainua, et mä oisin alkanu muriseen. Sen kanssa me varmaan mennään uloskin.

Mun on ikävä mun mammaa. Mä meen tästä omaan petiini ja hautaudun sinne. Voi kun sit kun mä heräisin niin mamma olis taas kotona. Tai ainaki sit pian siitä kun mä herään. No okei, siinä välissä mun on kyllä pakko mennä haukkuun pihan oravat ja harakat.  Ettei ne tee pesää mun oikeen isännän veneen päälle.

Hyvät naurut (mamman oma)

Kun aikani näitä sivujani selailin, löysin vasta nyt sellasen osion mistä näkee millä hakusanoilla sivut on löydetty. Mm. Tahvon sivuillahan aika-ajoin kerrotaan hakusanojen parhaimmistoa. No, sainkin hyvät naurut, kun Roopen sivut oli useimmin löydetty sanoilla kakkaaminen, bostoninterrieri tai pyöräily. Liittyy kaikki meidän koiraan ihan selkeesti!

Mä oon kiltti poika

Mamman äiti oli hoitamassa mua ja mun isännän pikkuihmisiä viikonloppuna, kun isäntä ja sen vaimo oli jossain Parhassa lomalla. Ja mamman äiti sanos, että mää oon kyllä kiltti poika! Nääs kun me oltiin lenkillä ja mulla oli mun vanha kaulapanta päällä, niin sit yhtäkkiä se luiskahti pois mun kaulasta se panta. Sit mää jäin vaan seisomaan paikallani ja odotin ihan hipihiljaa että se mamman äiti sai mut kiinni uudestaan. Niin voi että mä sain kehuja! Mamman äiti sanos, että moni muu koira ois voinu vaan lähtee suunapäänä juoksentelemaan. Mutta mää en lähteny, mää vaan odotin. Niin että oon mää vaan aika kiltti poika.

Oon jo alkanu suunniteleen mun joululahjalistaa. Se menee suunnilleen näin:

1. Uus kaulapanta

2. Uus vesikuppi

3. Uus joku kiva vinkulelu, tai joku lelu joka pitää ääntä. Myös elävä lelu käy.

4. Uus viltti, lämmin mielellään

5. Herkkuja, ihan sama mitä kunhan niitä on, ja paljon

Toi lista on ihan selkeesti vielä puutteellinen, mutta mä kehitän sitä vielä. Oon kuullu huhuja, että mamma on löytäny uuden miehen sieltä Saksasta. Ja oikeesti jos totta puhutaan, mää oon nähny sen kerran! Sillon ennen kun mamma lähti, niin se tapas sen perheen pojan kenen luona se on siellä Saksassa. Niin se poika ja sen kaveri tuli käymään meillä! Ja mä olin ihan kiltisti. Mä tykkään siitä miesehdokkaasta! Se osaa olla rennosti mun seurassa. Se on kova käymään lenkillä, niin että se saa sit ottaa mut mukaan lenkille juoksemaan. Paitsi että mää oon kyllä lihonu.  Äijämaha rules!

Mitä mulle kuuluu!?

Tänks kysymästä, mulle kuuluu pyöreää ja pulleaa, eli HYVÄÄ! Koska yleensä kaikki pyöreä ja pullea on hyvää. Kuten esmes pullat, lihapullat, kalapullat, kanapullat, liharullat, kebabit, hampparit… Kun mamma on ollut siellä Saksassa, mä oon ollu täällä oikeessa kotona. Ja kun oon tällänen äijä, oon saanut kerättyä hyvän äijämahan tänä aikana. Mamma oli kuulemma kauhuissaan, kun se kuuli että oon vähän lihonu. Ai miten niin vähän lihonu, anteeks ny vaan, mut se on vararavintoa talven varalle. Lisäks mä saan vaan nukkua. Ja pääsen ulos silleen säännöllisen epäsäännöllisesti. Mamma aikoo ottaa mut takasin kun se tulee kotiin. Jos mun oikee ispäntä vielä antaa mut sille.

Mutta oon mä vieläkin sellanen innokas koira, että juttuja riittää kunhan mamma tulee kotia!

Missä mää nyt oon?

Mamma on siis ny jo ollu saksissa vaikka kuinka kauan, ja mä oon täällä mun oikeessa kotona. Mun oikee ispäntä ei halunnu että musta tulee armeija koira, ja niimpä mä en mennykään töihin. Mälsää. Mamma meinas saada hermoromutuksen, kun se mietti et jos mää joudun hunninkoimaan (hunningolle toim.huom), mutta mulla on asiat täällä ihan kivasti. En joudu oleen ulkona yksikseni, vaan saan olla sisällä keittiössä ja eteisessä. En kuitenkaan olohuoneessa, kun mä kuulemma karvastan kaikki sohvat. Miten niin muka?

Ja sit musta on huippua, kun mulla on täällä koko ajan ruokaa kupissa! Siis voitteko kuvitella, seisovapöytä kaiken aikaa! Mammalla meni hermot kun kaikki sen uurastus mun kanssa valuu hukkaan kun mä oon täällä, mutta mun mielestä tää on aika äijistä! On ihan kuin oisin risteilyllä ja koko ajan syömässä! Oon kans usein haukkumassa ohikulkijoille kun oon mun pihassa. Jahtaan variksia kanssa.

Tulevia tapahtumia

Mamma on hoidellu omiaan ja mun asioita viime päivät, ja nyt kaikki alkaa olla jo aika valmista. Mä en meekään mun oikeen isännän luo, vaan mamman toisen veljen luo. Ihan sairaan siistiä! Se on töissä jossain armeija-nimisessä paikassa, niin siellä oon kuulemma muitakin koiria ja mä pääsen sinne sen töihin! Aatelkaa, mää saan töitä! Pääsen isotteleen niille sotakoirille! Ny mä en meekkään sinne hunningolle Helka. Onks se siellä hunningolla olo kivaa?

Oon joutunu alistuun mamman kiireiseen rytmiin, kun se on ollu vaan töissä ja sit hoidellu juttujaan, mut ollaan me silti lenkeillä käyty. Toiskohan mamma mulle jotain tuliaisia, ku se tulee takas?

Ai nii, ja arvakkaa mitä! Mää oon saanu ny sellasen kuletushäkin autoon! Matkustan siinä nyt ens viikonloppuna ekaa kertaa. Onkohan se hirmeetä? Nii ja sitte vielä juttu, jota mä en tiiä voinko mä sulattaa sen. Mamman tehtävä siellä Saksien maalla on kuulemma ukoiluttaa 13-vuotiasta Tellu-mäyräkoiraa. Siis hirmeen epäreimua! Se jättää mut tänne ja lähtee ite hummamaan johonki nastaan paikkaan toisen koiran kanssa! Onneks se koira on kuitenkin tyttö. (toim.huom. Tellusta saankin oivan ”syyn” kirjoittaa blogia. Ja veljeni saattaa päivittää tätä Roopenkin blogia, kunhan kauniisti pyydän)

Tänään päivitellään uutisia ja kuvia

Ennenko mamma lähtee, niin me yhdes päivitellään tänne uusia kuvia ja uutisia.

venytys14.jpg

Olkaa siis valppaina!


Viikon kuva

joulukuu 2021
ma ti ke to pe la su
 12345
6789101112
13141516171819
20212223242526
2728293031