Äijien kesken ja mamma nalkuttaa

Eilen me oltiin kalalassa Runsaanlaisessa salossa tätsyn ja ispännän kanssa. (Ruissalossa, huom.) Mä sain painaa vapaana kalliolla ja kaivaa esiin kiviä. Sit siellä oli kans noita öö… sellasia haisevia, kuivuneita kasoja, joissa ois ollu IHANA kieriskellä. Ispä sano, et ne on nerilemää. (merilevää) Mä vähän ehdin jo kieriskellä, mut sit mamma tuli äkkiä kieltämään, ettei mun puhdas turkki mee heti likaseks. Mälsää. Mä rakastan kieriskellä!!

Kävelyttäjät oli eilen illalla myöhään riennoilla, ja pääsin aamulla vasta ulos joskus kymmenen jälkeen. Onneks me käytiin koirapuistossa ja sain jäljistellä viestejä ja jättää omat tilalle. Ja koska ispäntä on parempi oleen riennoilla kuin kalkkeutunut mamma, niin me ispännän kanssa röhnötetään koko tää päivä. Ja piereskellään tietty. Ja sit kun mamma on kalkkis, se on kauhee nalkuttaja kans. Äsken se kyllä lupas et mä pääsen ulos kohta. Koskahan on sit kohta.. Se sai meidät ispän kanssa kiinni itseteosta sohvalla.

Tänään on siis lauantai, röhnötys ja karkkipäivä. Koskakohan mä saan mun lauantainamin?!?! Kohta alkaa olla jo kiire.

Pesupömö

Ny meitsi o Turkkuses jälleen! Mamma vei mut piiiitkästä aikaa koirapuistoon ja voi pojat, kuinka paljon siellä oli uusia viestejä ja lemuksia haisteltavana. Oli siellä yks kamelikin; Rocky-poika. Se oli tosi kiltti ja mukava, mut sit mulla palo käämi. Sit me lähettiin juoksemaan ja kävelemään pururataa ympäri. Siellä oli paljon lenkkeilijöitä ja tätsy sano, että siellä oli meneillään joidenkin armeijapoikien kuntotestit. Mä oisin halunnu juosta niiden kanssa ku mamman jalka ei oo niin keveä kuin niiden. Vaikka se kyllä tanssii jotain sellasta klassista jalkojen nosteluun liittyvää tanssia sellaset ihme tossut jalassa ja sen varpaat on ihan mutkalla sen jälkeen. Ni ei se silti juossu yhtä lujaa ku ne miehet. Tylsää kun mä en oo päässy mihinkään sellaseen toimintaan. Ois siistiä olla solttukoira! Mun kaveri Kati on eläkkeellä oleva armeijan koira ja se kertoo aina kaikkia siistejä juttuja. Se on löytäny monta ruumistaki. Mitähä ne o, jotai tavarasäilöjä kai, ku ruumahan on joku sellanen. Ja se Kati on ehkä maailman tottelevaisin koira ketä mä tiiän, se on oikee lady!

Ku mä olin koirapuistossa möyriny hiekassa ja hajuissa, mä olin niin ruskea ja likanen, et mä jouduin vaahtopesuun. Oon oppinut oleen pesussa kiltisti ja nykyään oon kuivatessakin jo ihan kiltisti. Aina kun mä pääsen ulos pesuhuoneesta, mulle tulee pesupömö! Mä kuulin Helkalta, et sillä on vesipömö ku se menee rannalla, niin mulla oli ny illalla sama mut vaan pesupömö. Mä juoksin ja retuutin leluja ja piehtaroin kaikissa matoissa ja mönkkäsin mun viltissä. Si mä pääsin sohvalle makoilemaan mamman viereen, ai että oli ihanaa!

Iskäntä on luvannu että me mennään kalaan. Miten voi mennä kalaan? Tarvis olla joku jätti kala että sinne mahtuis.

Koirapuistolainen

Toissa iltana ku me oltiin emännän ja ispännän kanssa pitkällä iltalenkuralla, niin me löydetiin valtava koirapuistikko. Sinä iltana siellä oli kaks koiraa, sellanen tosi iso musta koira ja pieni valkonen koira. Mä nuuskuttelin niitä vaan aidan takaa, ku en saanu mennä sisään. Syytä en tiiä miks en saanu. Mut sit eilen, kun ispännällä oli ollu rankka työpäivä, ne ajos mut autolla sinne puistikkoon. Ja arvatkaa, siellä oli vaan yks koira mun lisäkseni. Ja se koira oli ainakin 10 kertaa mun kokonen! Vaikka se oli vasta ihan vauva, 7kk ikäinen. Mamma sano, että se on joku leonperkiläisen koira. (Leonberginkoira toim.huom) Mä haistelin sitä ja se mua, mut sit mua kiinnosti enemmän kaikki muu. Kuten se kun isäntä heitti mulle kiven tosi kauas toiselle laidalle puistoa ja mä painelin buustina etsimään sitä.

Kun me oltiin oltu siellä jo niin kauan että mä ihan läähätin, me ajettiin takas kotiin ja mä sain ruokaa. Sit mä nukuinki jo, ku olin ihan poikki. Yleensä mä en oo poikki, vaan iltaremu. Outoo.

Hulluna kanismuniksiin!

Toisinaan emäntä kokkaa mulle ihan loisto aterioita, niinku esmes tänä aamuna. Mä sain herkku nappulaa, herkku rakeista juustoa ja herkku kanismunista! (kananmuna, toim.huom) Mä rakasta kanismunista! Mä litkin ja lotkin sitä ja syön sit nappulat ja rakeiset juustot ja sit mä vielä nuolen kupin putipuhtaaks, ku se maistuu niin ihanalle! Oon ihan sata varma, että kanismunisten täytyy liittyä jotenkin kaneihin, eli pupuihin, koska nimikin jo niin viittaa. Ja väri, eritoten! Välillä on ruskeita kanismuniksia ja välillä valkosia, ja siitä mä viksuna päättelin, et ne ruskeet on kesäkarvasen pupun kanismuniksia ja valkoset sit talvikarvasen. Eks oo nokkelaaa? Mulle ne kuitenkin maistuu kesät talvet, joten on ihan sama kumman värisiä mulle annetaan.

Mä oon saanu uuden lelun! Sikamakeen lelun. Se on vähän kuin autonrengas, mut pienempi ja siinä on härän pää ja etu- ja takasorkat. Ja mikä parasta, se vinkuu!! Se on kuulemma mun uus ulkolelu, vaihtoehto kiville. Tätsyn mielestä mun hampaat menee pilalle ennen aikojaan, ja niinmpä se toi mulle ulkovemputuslelun. Eikä se mikään huono vaihtoehto oo ollenkaan. Kun se kerta vinkuukin. Vemputan sitä kyllä mielelläni. Ja haen sitä meidän takapihalta alkavalta niittypellolta ku joku sen sinne vaan heittää.

Muute, meidän tätsy menee huomenna johonkin lapsenpäästö-koulutuksen sisäänotto testaukseen, ja siellä on se joku pöpitesti. Voiko sen päästää sinne, vai voiks se kadota jos ne saa selville sen oikeen järjen juoksun? Eli vähäisen, älkää kertoko sille; mun mielipide. Koska jos se katoo, kuka mulle laittais ruokaa ja lulluttais ja hoivais?

Paskamainen aamu, kiukuttelua shoppailemassa ja pyörälenkin hurmaa

Tänään on ollu aika kummallinen ja tapahtumarikas päivä. Se alko heti aamusta, kun me tätsyn kanssa lähdettiin normaalille aamukäpöttelylle. Menin pitkin puskia into piukassa, kunnes mä kakkasin. Se kakkaaminen ei sinänsä ollu jännää, mut se, mitä tapahtu sen jälkeen oli. Mä oon viime aikoina syöny ruohoo, kun se on välillä niin namia, ja nyt sitä ruohoo roikku mun pepusta!! Mä en voinu liikkua, saati kävellä, niin kurjaa se oli. Mä menin vaan emännän jalkoihin hakeen turvaa siltä ihmeelliseltä jutulta. Sit kun mä vähän köyristelin selkääni, niin se ruoho tippu poies. Sit mä juoksin taas täpötäpötäysiä, elikkäs lujaa.

Emännän joku ystävä tuli kylään ja me lähdettiin ostoksille sellaseen RakennaTalo kauppaan. (Bauhaus, tätsyn huom.) Siellä me mentiin lemmikkiosastolle katsomaan sade- ja ulkovaatteita. Siellä oli kaikki siistejä hajuja ja ruokia ja kuppeja ja mä olisin halunnu nuolla jokasta niistä, mut mun ei annettu. Mikä vääryys. Sit tuli koko päivän tähän asti kamalin asia; takkien sovitus. Mä vihaan sitä yli kaiken! Tätsy kokeili kahta takkia, ja mä suutuin ihan sikana. Tokan takin aikana mä purin sitä käteen, en kauheen kovasti mut kuitenkin. Ja se suuttu sit siitä. Naiset! Ne aina valittaa, että sano selkeemmin, mä en ymmärrä pelkkää vihjailua, ja sit kun kerta sanoo suoraan, saa kauheet pultit niskaansa. No, mikään takki ei ollu mulle sopiva ja me lähettiin pois. Mikä helpotus, sanon mä.

Ja kun me oltiin tultu kotiin, lähdetiin me lenkille. Eikä mille tahansa lenkille, vaan juoksulenkille sellasen telineen kanssa, jossa on pyörät ja emäntä istuu sen päällä. Se istuu ja mä juoksen. Ja juokseminen on KIVAA! Me oltiin jo eilen kerran kokeilemassa ja mentiin ihan pieni lenkki, mut tänään mentiin jo pidempi. Mä juoksin ja juoksin ja juoksin ja kun tultiin takas kotiin mä läähätin. Sit mä röhnötin kyljelläni lattialla ja venyttelin välillä; se liikunnan jälkeinen palautuminen on TOSI tärkeetä. Toivottavasti mä saan ylimäärästä ruokaa nyt kun mä juoksen ihan himona. Mä voisin olla vaikka ”kokoajanlihaa”-liikunta dieetillä…

Kesäelämöimistä

Nyt on kesäkesäkesä! Ja kesän kunniaks me tätsyn kanssa päätettiin aloittaa uus blogi täällä, kun vanha alko kyllästyttämään. Vähään aikaanei olla päivitelty kuulumisia, mutta nyt pitäis jatkaa vanhaan tuttuun malliin lähes päivittäin.

Eilen kävi aika hassusti, nimittäin kävelyttäjä katto tästä ruudulta jotain videdoitam ihan samanlaisista koirista kuin mä oon. Ne koirat haukku ja teki temppuja, ja kun mä kuulin sen, mun oli pakko päästä kans kattoon. Sit mä vikisin ja vinguin ja -tää on kyl noloo, aloin nuolla näyttöä! Sit emäntä käski alas ja mulla vähän keitti yli, kun ruudussa oli just yks ihana russelityttö.

Tahvo ainaski tietää tätsyn makkarattomuus-uhkailuista, jos ei ala ruoka maittamaan.  Nyt on käyny onnellisesti, kun mä sain uuden ison säkin nappuloita, niin oon syöny joka ikisen kerran kaikki kupista; joten makkarat ei loppunu. Tänään saan kuulemma jotain lammas-riisi pateeta siinä joukossa ja rakeista juustoa, nam!

Ny on ollu karseen kuuma viime päivinä. Niimpä mä oon vaan keskittyny lenkkien ja syömisen välissä nukkumaan ja röhnöttämään oikein olan takaa.

näin ikään

Iltaisin pääsee onneks uimaan leikkimään rantaan. Viime viikollla mä oisin halunnu mennä sorsien mukaan, mut ne meni pois kun mä tervehdin niitä riehakkaati. Mä oisin oikeesti varmaan hyvä  sorsastuskoira.

Mut mä taidan tyytyä hakeen vaan niitä keppejä.